Tiedätkö sen tunteen, kun ajattelet olevasi onnellinen sitten kun.. Sitten kun olet tiputtanut painoasi, olet löytänyt unelmatyön, poikaystävän tai oppinut soittamaan kitaraa. Mahdollisesti vaatekaappikin olisi täydempi. Ehkäpä mahdollisen poikaystävän pitäisi oppia muutama uusi ominaisuus ennen lopullista onnea ?
Jos nyt saisin toivoa onnea, löytäisin sen entisestä elämästäni. Mitä siitä vaikka perjantaisin työviikon jälkeen yritin selvittää aiheuttamaani kaaosta. Kerätä viikon tyhjät kahvikupit, käärepaperit, meikit, likapyykit, postin jne. ympäri asuntoa. Vaikka olin ryntäillyt joka aamu kiireessä pitkin asuntoa etsien kaapista jotain puettavaa samalla juoden kahvia ja lisäten huulikiiltoa. Mitäpä siitä, vaikka vain osa vaatekaappini sisällöstä mahtui ylleni, huulikiilto oli aina vääränväristä ja minä myöhässä.
Kotini on kaoottinen. Ja minä liian äänekäs. Värit hyppivät silmille kaaoksen keskeltä ja lattialla on aina kissanhiekkaa. Aina. Ja minä olen aina myöhässä.
Miltäpä tuntuisikaan olla hetki onnellinen ihan omana itsenä ja ihan tänä hetkenä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti