Upeat pihlajanmarjat ovat olleet ihastuksen kohteena tänä syksynä. Muistin lupaukseni jo edesmenneelle herrasmiehelle siitä, että joku syksy vielä muistelisin häntä itse tekemäni pihlajanmarjahillon kera. Toki tässäkin tein pientä säätöä ja hillosta tuli sitten vähempi sokerinen kiisseli. Mutta idea ja muistot ovat toki tärkeimpiä.
Happamat mökin omenat ovat päässeet lohkoina porisemaan suureen kattilaan ja joukkoon poimin pihlajanmarjoja, jotka pesin ja ripottelin joukkoon kiehumisen loppuvaiheessa. Joukkoon tuli sokeria, makeutusainetta sekä kanelia ja vanilliinisokeria. Perunajauhoja meni noin kaksi kukkurallista ruokalusikkaa noin desiin vettä, jonka valutin norona keitoksen joukkoon. Kiehautus ja maun tarkistus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti